Testosteroni on tärkein androgeeni, jota muodostuu pääasiassa kiveksissä ja pienempiä määriä munasarjoissa ja lisämunuaiskuoressa. Tavanomainen määritys ilmoittaa kokonaistestosteronin eli kuljetusproteiineihin sitoutuneen osuuden ja pienen vapaan osuuden yhdessä. Se kertoo sukurauhasakselista ja välillisesti sitä ohjaavista aivolisäkkeen viesteistä.
Ei vielä mittaustuloksia tälle merkkiaineelle.
Miehillä madaltuneet arvot liittyvät useimmiten kivesten vajaatoimintaan, aivolisäkkeen tai hypotalamuksen jarrutukseen, lihavuuteen, pitkäaikaissairauteen sekä opioidien tai glukokortikoidien käyttöön, ja niillä on taipumus laskea iän myötä. Naisilla kohonneet arvot viittaavat useimmiten munasarjojen monirakkulaoireyhtymään tai lisämunuaisperäiseen androgeenilähteeseen; miehillä kohonneet tulokset johtuvat yleensä ulkoa saadusta testosteronista. Koska kuljetusproteiinien pitoisuus muuttaa kokonaisarvoa riippumatta siitä, mitä kudokset todellisuudessa saavat, kummankin rajan tuntumassa oleva tulos on syy uusia tutkimus ja viedä se lääkärille, ei johtopäätös.
Eritys noudattaa vuorokausirytmiä, jonka huippu on aamulla, joten näyte otetaan tavallisesti varhain aamulla ja paastonneena; äkillinen sairaus, huono uni ja edellisen päivän raskas rasitus laskevat sitä kaikki ohimenevästi. Kokonaistestosteroni luetaan yhdessä SHBG:n kanssa, joka määrää sitoutuneen osuuden, sekä LH:n ja FSH:n kanssa, jotka erottavat kivesperäisen syyn aivolisäkeperäisestä. Estradioli ja prolaktiini lisätään mukaan silloin, kun kokonaiskuva viittaa aromatisaatioon tai aivolisäkkeen prosessiin.
Viitearvot ovat yleisiä aikuisten arvoja ja riippuvat laboratoriosta, menetelmästä, iästä ja sukupuolesta. Suuntaa antava, ei diagnoosi — keskustele tuloksista lääkärin kanssa.